Bowmoren sisarukset

  • 1,0K views
  • 7 minute read
Total
0
Shares
0
0
0
Share
0 people shared the story
0
0
0
0
No niin, tervetuloa Lepolandian majakan viskinurkkaukseen. Viskeihin olen jo blogissa muutamaan otteeseen viitannut, mutta yhtään kokonaista blogausta en ole vielä aiheesta tehnyt. Nyt ostettuani Riedel single malt -lasit, ajattelin alkaa kirjaamaan omia huomioitani viskeistä ylös ja mikä olisi sen parempi paikka niille kuin oma blogi. Olen ollut satunnainen viskiharrastaja sen jälkeen kun muutama vuosi sitten tutustuin skotlantilaiseen single malt viskiin nimeltä Laphroaig 10yo. Tämän jälkeen olen tutustunut muutamaan muuhunkin kyseisen maan pullotteeseen, mutta makustelusta huolimatta en ole edes privaatisti päätynyt analysoimaan juomien tuoksua enkä makua.
Luen aktiivisesti neljää loistavaa viskiblogia, jotka ovat Eläväpullo, Smoke on the water, Just beat it! ja Kertomuksia savuista. Koska näitä blogeja päivitetään vankalla asiantuntemuksella sekä vuosien kokemuksella, niin miten minä, joka olen vasta viskilöytöretkeni alussa, voisin jotenkin blogata ja erottua tyyliltäni näistä mestareista. Siitä se idea sitten lähti – en edes yritä esittää pelkästään omia mielipiteitäni tai tuomiota vaan kokoan ja linkitän näiden muiden harrastajien blogauksista valittuja mielenkiintoisia kommentteja ja vertaan niitä omiin kokemuksiini. Samalla saan myös vinkkejä siihen, mitä makuja viskistä kannattaa etsiä. Pienellä googlauksella löysin myös lisää blogeja ja viskiarvosteluja, joten referoitavaa riittää. Jokainen parempia viskejä maistellut tietää, että niissä on merkistä toiseen huikeita tuoksu- ja makueroja, mutta toisaalta myös yhdessä pullotteessa voi olla niin paljon eri vivahteita, että niiden löytäminen voi vaatia useamman maistelukerran ja toisaalta jokainen maistelija voi kokea juoman ihan uniikilla tavalla. Mielenkiintoista nähdä miten omat kokemukseni suhteutuvat muiden harrastajien kanssa. Jotta muiden kokemukset eivät vaikuttaisi havaintoinhini, luen ne syvällisemmin vasta kun olen itse ensimaisteluni suorittanut. Haettuani oppia kokeneemmilta jatkan maistelua ja yritän löytää heidän havaintoja ja fiiliksiä juomasta. Eläväpullo-blogin eilisessä blogauksessa puolustettiin ohjatun tastingin voimaa, josta sain tukea idealle, eli tällaisessa näkökulmasta viskin maailmaan voisi järkeä.
Ensimmäiset viskit, jotka päätyivät uusiin tasting-laseihini, olivat Bowmore 12 years Old ja Bowmore 15 Years Old ’Darkest’. Molemmat Bowmore-pullotteet ovat minulle ennenstään tuttuja, mutta odotetusti oikeat tasting-lasit toivat niiden tuoksuun ja makuun uusia puolia. Pullot ovat kotoisin nykyisin japanilaisten omistamasta tislaamosta. Tislaamo sijaitsee Skotlannissa Islayn saarella, kuten moni muukin savuisista suosikeistani. Bowmoren tislaamon erikoisuus on, että toisin kuin monet muut nykytislaamot, heillä itsellään on edelleen oma mallastuslattia ohran mallastamista varten ja noin 40% tislaamon tarvitsemasta raaka-aineesta tuotetaan sen kolmella mallastuslattialla. Lähes kaikki muut isommat tislaamot ovat tämän työvaiheen ulkoistaneet kokonaan muualle. Uskon, että tämä ”erikoisuus” auttaa Bowmorea säilyttämään sen sille ominaisen ”bowmoremaun”.

Parhaista viskeistä on tehty lauluja, niin myös Bowmoresta. 
Saanko esitellä: Millencolin ja heidän kappaleensa Bowmore
 

BOWMORE
Omistaja: Morrison Bowmore Distillers Ltd
Perustettu: 1779
Kapasiteetti: 2.2 milj. litraa
Osoite: School Street, Bowmore, Isle of Islay, Argyll
Kotisivu: http://www.bowmore.com
(lähde: Suuri Viskikirja)

Bowmore 12 years Old

Oma ensituntuma:

Tuoksu: Vaaleaa savua, turvetta, toffeeta
Maku: Savua, kevyesti turvetta, aavistus terävästä sitruksesta. Kun lisäsin muutaman tipan vettä lasiin, niin maku muuttui erittäin pehmeäksi ja toffeen pystyi tuoksun lisäksi myös maistamaan.

Jälkifiilistely:

Kullanruskea, täyteläinen, voimakkaasti savuinen, nokisen tervainen (Alko)
Omaan tasting-lappuuni olin kirjoittanut väristä, että kullankeltainen. Tuoksussa ja maussa on selvästi tuttu savu, johon olin jo aikaisemmilla maistelukerroilla jo tutustunut. Savu on vallitsevin maku, mutta mielestäni olen kokenut paljon savuisempiakin tuotteita. Kyllä se tervakin löytyy kun jatkaa makustelua.

Se on maultaan paljon miedompi kuin Lagavulin, mutta siinä on hienoja vivahteita ja tämä viski oli ensimmäinen, josta minun makuaistini löysi selkeän salmiakin vivahteen (Äijäruokaa).

Lagavulia en ole vielä maistanut, mutta 16yo on jo hankintalistalla. Yritin löytää salmiakkia, mutta en vielä tällä kertaa vinkistä huolimatta onnistu löytämään, ehkä makuaistini ei ole vielä tarpeeksi kultivoitunut.

Tuoksu on runsas ja kevyen turvesavuinen (”nuotiota”). Kypsä hedelmäisyys, taustalla aavistus sitrusta. Maku tarjoaa suklaata, hapahkoa hedelmäisyyttä ja kevyesti turvesavua (hiiltä). Taustalla mukava raikkaus. Islay-viskiksi keveä ja ”ilmava” yleisilme. Jälkimaussa tuntuu kevyen tervaista savuisuutta, joka on hieman kitkerää. Kuivaa mallasta, tammea, kuivaa hedelmäisyyttä. Monille Bowmoreille tyypillistä mustaherukkaisuutta nousee hentona esiin (Smoke on the water).

Kyllä, minä saan helposti nostettua tämän juoman avulla tuon fiiliksen turvesavuisesta nuotiosta. Nyt tulee nälkä, alkaa tekemään mieli makkaraa. Pienellä makustelulla myös tammi nousee jälkimausta esiin, en olisi keksinyt yhdistää makua tammeen ilman vinkkiä.

Bowmore 12 veen tuoksu on hunajaisen makea. Maistellessa tuntuu kuin nuoleskelisit viskiä savusaunan seinistä. Lisäksi maku on mukavan lämmin ja hyväilee kuten ilta-auringon viimeiset kultaiset säteet naisen iholla lämmittäen kaikkialla mihin yltää. Jälkimaku on täyteläinen ja suklainen (Nautiskelijat.net).

Hienosti kuvattu, tosin ehkä tosin pienellä liioittelulla terästettynä. Itse en löydä hunajaa vaikka kuin yritän! Sitä hieman ihmettelinkin, koska pakkauksen kyljessä sitä mainostetaan. Olisiko hunaja se minun kokemani toffee?

Mausta löytyy paljon mallasta, joka taipuu hieman appelsiiniin ja kahviin. Savua häivähdys, mutta maku on hyvin hedelmäinen ja pyöreä. Jälkimakuna kevyttä savua ja pähkinää. Bowmore on viskihyllyn perustuotteita joka tulisikin mielestäni löytyä jokaisen juomarin hyllystä. Sopii myös aloitteleville viskin ystäville. (BOSA)

Bowmore 12yo on todellinen viskihyllyn perustuote ja se sopii minunkin mielestä aloitteleville mallasviskin ystäville. Se on helposti nautittavissa ja siinä on hyvin hallitusti savuviskin parhaat ominaisuudet esillä. Viski ei kuitenkaan tarjoa mitään suuria tunteita, joten sitä ei kannata tarjota tasting-illan kruununa. Tasainen kokemus kerrasta toiseen.
Jos jotenkin tämän luokittelisin omin sanoin, niin sanoisin, että tämä on loistava kisastudioviski, kun seuraa suosikkijoukkueen runkosarjaottelua televisiosta – kaadat lasiin siivun Bowmore 12yo:ta ja siemailet sitä pikkuhiljaa ottelun edetessä.

Bowmore 15 Years Old ’Darkest’

 

Oma ensituntuma:

Tuoksu: Savua, mutta vähemmän kuin 12yo:ssa. Hieman tervaa ja hedelmää.
Maku: Purevampi, agressiivinen alku. Savua, myöhemmin turvetta, rusinaa. Vesi korosti rusinaa. Sitten maku, jota luulin ensiksi nahkaksi. No, ehkä se sittenkin oli tammea. Jälkimaussa hienoja sherryflashbackeja.

Jälkifiilistely:

Meripihkanruskea, täyteläinen, savuinen, turpeinen, kypsä, hedelmäinen, sherryarominen (Alko)

Väri on selvästi tummempi kuin 12yo, melkein verenpunainen! On helppo päätellä mistä nimi ”Darkest” tulee. Väri ja selvästi maistettava sherryaromi tulevat siitä, että 12 vuoden bourbontynnyreissä kypsyttämisen jälkeen viskiä on viimeistelty kolme vuotta sherrytynnyreissä. Kyseessä on Bowmoren ainoa viimeistelty tuote.

Pehmeä turvesavu täydentää tämän maukkaan sherryisen tuoksun. Viski on pehmeä ja erittäin helposti nautittava. Sherryisyys on vahvasti läsnä, mutta ei kuitenkaan liian makeana eikä dominoivana. Kuivattua hedelmää, hieman tervaista savua ja kuivahkoa turvetta. Makujen tasapaino säilyy mukavasti. Jälkimaku on edelleen hyvin hedelmäinen, mutta tarjoaa myös reippaasti kuivuvaa turpeisuutta sekä myös hieman suolaisia sävyjä. (Smoke on the water)

Sherryisyys tuoksuu ja maistuu ensi kosketuksesta jälkimaun loppuun asti. Jännä, että tästä löysin helpommasti turpeen vaikka makumaailma on huomattavasti monipuolisempi kuin nuoremmassa pullotteessa.

Yritystä on paljon – tosi hyvä väri, paljon turvetta, täysi maku. Särmää jää huutamaan, yritys hyvä 10, tulos 9- (DPWSK Wiskiarviot)

Samaa mietin itsekin! Vaikka yritystä on, niin tunnelma jää silti vähän kliiniseksi. Jotain särmää puuttuu! Onko Bowmore viimeistelystä huolimatta pelannut vähän liian varman päälle?

Tuoksu: Karamellia, toffeeta, oranssia hedelmää, miellyttävä savu. Maku: Kuivempi kuin odotin, suutuntuma ohuehko, seuraavilla hörpyilla makeus jo tulee perässä, kuivaa sherryä, savu kivasti taustalla, turpeisuutta myös ilman savua, kytevää risukkoa? Oikein maukas kun päästiin vauhtiin, ja lopulta suukin täyttyi ja jälkimaku löytyi miellyttävästä nektarimaisuudesta.(Eläväpullo)

Karamelli ja hedelmä maistuu, toffeeta en aistinut tästä pullotteesta, ehkä sherry peitti sen alleen.

Savumaisempi tuoksu, rauhallinen tuoksu. Voimakkain, purevampi, toffeinen, rauhallinen jälkimaku, raaka alkuhyökkäys, selvästi savuisempi, vähän maltaan makua, pippurisuutta (causton.net)

Maun aggressiivisuus yllätti minut täysin, sillä 12yo:ssa agressiivisuutta ei ollut ollenkaan. Kun maku täytti suun nopeasti, ihan nenään asti, niin se pisti minut lähes aivastamaan. Toisella yrityksellä osasin tähän varautua ja koin maun agressiivisuuden pelkästään positiivisena. Ilmiötä en ollut huomannut ensimmäisellä maistelukerralla leveäpohjaisesta ”on the rocks” -lasista maisteltuna. Tässä siis yksi lisätodiste siihen miksi lasilla on väliä. Alkuagressiivisuuden jälkeen maku tasoittuu nopeasti.
Darkest saattaa maistua minusta todellisuutta paremmalta sen vuoksi, että sen ensi tastingiin sisältyy suuria tunteita. Maistoin nimittäin tätä ensi kerran palattuani tyttäreni synnyttyä sairaalalta kotiin. Sen lisäksi, maistellessa kyseistä viskiä, seurasin digiboxilta kuinka Kimi Räikkönen voitti ensimmäisen voittonsa Lotuksella. Tämän viskin erityisyyden vuoksi tarkoituksenani onkin nauttia sitä vain silloin kun tyttäreni kasvussa/elämässä saavutetaan jokin uusi merkkipaalu. Tähän testiin liittyi sellainen merkittävä hetki, että tyttären napapätkä irtosi lopulta kyseisenä päivänä. Näistä ulkoviskillisistä ansioista huolimatta olen sitä mieltä, että 15yo:n nauttiminen on suurempi elämys kuin 12yo:n. Siitä sitten voidaan keskustella vaikka kuinka pitkään, että onko kyseinen ero kahdenkymmenen euron väärti, jonka verran enemmän vanhemmasta pullotteesta joutuu Alkossa maksamaan. Se miksi kumpikaan näistä viskeistä ei nouse ihan ylimmälle levelille johtuu siitä, että Bowmoren vahvuus eli tasapainoisuus koituu lopulta myös sen heikkoudeksi – kummastakaan viskistä ei löydy merkittäviä erityisiä piirteitä, joidenka löytäminen saisi minut hihkumaan ääneen löytämisen riemusta. Sellaistakin viskiä olen maistanut, mutta siitä sitten joskus toisella kertaa.

Total
0
Shares
Share 0
Tweet 0
Related Tags

6 comments

  1. Tämähän on mielenkiintoista! Itse en omaa niin hienostunutta makuaistia viskien kohdalla, että jäisivät tarkemmat analyysit siis itseltä kyllä suorittamatta. Tykkään kyllä viskin mausta.Hienot lasit!

    Vastaa

  3. Kiitos Tillariina ja Jag på Ekholmen kommenteista. Kyllä, näin aloittelijakin voi tehdä paljon haju- ja makulöytöjä, mutta niiden nimeäminen on mahdotonta ilman apuja. 🙂

    Vastaa

  4. Hieno viskibloggaus, ei tarvi yhtään hävetä! Noista laseista: vaikka Riedelin lasit on hienoja ja suht tyyriitä niin en ainakaan tuota mallia viskinmaisteluun suosittelisi. Joku tulppaanimallin omaava lasiesine on tähän hommaan yksinkertaisesti vain parempi.

    Vastaa

  6. Kiitos Sampo Marski vierailusta Lepolandian majakassa ja kommentistasi, tervetuloa lukijaksi! Tässä lasikysymyksessähän on kaksi koulukuntaa, jotkut vannovat Riedelin lasien nimiin, ovathan ne Campell Distilleries-tislaamon (tytäryhtiöinä mm. Aberlour)tislausmestarien avustuksella suunniteltuja ja toiset taas luottavat vanhoihin perinteisiin Glencairnlasien, niitä kun niitä näkyy monien viskien, kuten esimerkiksi Laphroaigin kotisivujen kuvissa. Molemmilla on varmasti puolestapuhujansa myös tastingmielessä ja oma suosikki löytyy vain kokeilemalla. Tuskin kummallakaan lasilla ihan metsässä on. Hankin ehkä itsekin jossain vaiheessa Glencairnit ja teen oman tuomioni vasta sitten. Se on ainakin varmaa, koska Glencairneja saa 4 yhden Riedelin hinnalla, niin ne kannattaa valita, jos aikoo pitää tastingsessioita isommille porukoille.

    Vastaa
Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You May Also Like