Pasi LepolaTämä projekti alkoi niin kuin moni tähtiharrastajan projekti alkaa: liiallisella pohdinnalla. Kävin pitkään läpi erilaisia vaihtoehtoja kaukoputkeksi, ja kävin keskusteluja ChatGPT:n kanssa laidasta laitaan perinteisistä putki–jalusta-kokoonpanoista moderneihin, automatisoituihin ratkaisuihin. Vastakkain olivat tuttu houkutus säätää kaikkea itse ja toisaalta halu päästä oikeasti kuvaamaan – ilman että jokainen selkeä ilta kuluu tekniikan kanssa painiessa.
Lopulta päädyin ZWO Seestar S50:een. Ratkaisu tuntui heti vapauttavalta: yksi laite, yksi sovellus ja mahdollisuus keskittyä itse taivaaseen. Tai ainakin yrittää – pilvet, puut ja pakkanen eivät nimittäin kysy lupaa.
Ensivalot Kukonkoivussa – NGC 891
Ensimmäinen kuvaussessio ei tapahtunut kotipihassa vaan Kukonkoivun yleisurheilukentällä Hollolassa. Kohteeksi valikoitui NGC 891, Andromedan suunnalla sijaitseva reunastaan nähtävä spiraaligalaksi. Ei helpoin ensikohde, mutta juuri siksi sopiva. Kaikki muut kuvaa eka kerralla joko Andromedaa tai Orionin sumuja.
NGC 891 muistuttaa Linnunrataa sivusta katsottuna: ohut kiekko, selkeä pölykaista ja hillitty olemus. Seestar löysi kohteen vaivattomasti ja alkoi kerätä valotusta yllättävän itsevarmasti. Sessio ei ollut täydellinen – ohutta yläpilveä ja revontulen haituvia pohjoisessa – mutta ensimmäinen galaksi ruudulla oli silti hetki, joka jää mieleen.
Kotipihasessio 1 – M31 Andromeda
Pitkän pilvisen jakson jälkeen päätin kokeilla kuvaamista kotipihalla ja kohdistin putken Andromedaan (M31), joka on lähin suuri naapurigalaksimme. Se on tosiaan kohde, joka tuntuu olevan jokaiselle tähtikuvaajalle jonkinlainen pakollinen etappi.
Andromeda on valtava – paljon suurempi kuin moni ensikertalainen odottaa – ja juuri siksi se on hyvä testi sekä kuvakentälle että koko työnkululle. Seestar rajasi kohteen järkevästi ja alkoi kerätä dataa rauhalliseen tahtiin.
Tässä sessiossa mukaan tulivat tutut kotipihan realiteetit: puut. Osa kuvausajasta kului siihen, että galaksi valui hitaasti oksien taakse ja kun se sieltä takaa vapautui kuvattavaksi, pilvet päättivät katkaista session ennen kuin kokonaisvalotusta ehti kertyä kunnolla. Lopputulos jäi vajaaksi, mutta Andromedan ydin ja rakenteet tulevat kuvasta silti esiin. Ei täydellinen ilta, mutta juuri sellainen, jollaisia tämä harrastus lienee täynnä.
Kotipiha, sessio 2 – Sydänsumu
Kolmas kohde oli Sydänsumu (IC 1805) Kassiopeiassa. Se on laaja emissiosumu, jossa tähtien synty muovaa kaasua ja pölyä – ja jonka muoto on nimensä mukainen.
Tällä kertaa suurin haaste ei ollut taivas vaan lämpötila. Pakkanen puri ja virtaratkaisujen riittävyys tuli testattua käytännössä. Seestar jaksoi kuitenkin kuvata lisävirran avulla ja sydän alkoi hiljalleen piirtyä ruudulle valotuksen kasvaessa. Tässä laite tuntui olevan omimmillaan. Tälläkin kertaa pilvet katkaisivat kuvaussession hieman ennen aikojaan. Sen voi huomata kuvan kohinasta, mosaiikki ei ole ihan täydellinen.
Jälkikäsittely
Kaikki kuvat on käsitelty GraXpertillä ja Sirilillä. Aloittelijana en olisi selvinnyt ohjelmien ilman YouTuben valaisevia videoita ja ChatGPT:n avustusta. GraXpert hoiti taustagradientit ja valosaasteen tasoituksen, Sirilissä tehtiin varsinainen säätö: pinojen viimeistely, kontrastit ja värien esiin kaivaminen. Viimeinen kuvaus kuviin on annettu sitten ennestään minulle tutussa työkalussa eli Lightroomissa. Työnkulku pysyi hallittavana, eikä mikään vaihe tuntunut kohtuuttoman raskaalta kun oli selkeät ohjeet.
Lopuksi
Ensivalojen perusteella ZWO Seestar S50 tekee juuri sen, mitä se lupaa. Vaikka se on älyteleskooppi, se ei poista tähtikuvauksen luonnetta – eikä pilviä, puita ja pakkasta – mutta se poistaa turhan kitkan tekniikan ja harrastuksen välistä. Kuvaanjan pitää kuitenkin tietää mitä tekee laitteen kanssa. Tähänkin löytyy hyvää apua YouTubesta. Laitteesta saa ulos suoraan ihan kohtuullisen hyvin pakattua ja rakennettua kuvaa, mutta vielä lopputulosta voi parantaa käyttämällä muita sovelluksia kuten Siril ja Graxpert. Viimeistellä voi Lightroomin sijaan vaikka ilmaisella Gimpillä.
Juuri nyt se riittää oikein hyvin. Taivas on edelleen sama, mutta Seestarilla kynnys tarttua sen kuvaukseen on selvästi matalampi. Vihdoinkin on matalassa hintaluokassa tähtikuvauslaite, jota amatöörikin voi oppia käyttämään.
Pasi Lepola
