On todella harvinaista, että Suomen kevättalvessa on näin täydelliset olosuhteet tähtikuvaukseen: pilvetöntä, kuivaa, tyyntä, lämpötila plussalla ja kuu piilossa kuu toisella puolella maapalloa. Ja nyt näitä tällaisia öitä oli peräkkäin kaksi. Pääsin käyttämään nämä kaksi täydellistä yötä yhden ja saman kohteen kuvaamiseen ja älyteleskooppini Seestar S50 rakensi mosaiikkia, johon lopulta kertyi noin 1100 × 30 sekunnin valotusta.

Kohteena oli kevättaivaan mielenkiintoisin galaksiryhmä, joka sijaitsee noin 12 miljoonan valovuoden päässä meistä Ison Karhun suunnalla. Se on yksi lähimmistä galaksiryhmistä paikallisessa universumissamme, ja siksi myös erinomainen kohde harrastajille.

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä kokoelmasta galakseja, vaan dynaamisesta järjestelmästä, jossa gravitaatio on muokannut sen jokaisen jäsenen kohtaloa. Yli tuhannen valotuksen jälkeen niiden historia alkaa paljastua myös harrastajan rakentamasta kuvasta.

M81 – Hämmentäjä

Spiraaligalaksi M81 (Boden galaksi) on ryhmän massiivisin (halkaisija noin 90 000 valovuotta) ja hallitsevin jäsen.

Kuvassa M81 näyttäytyy rauhallisena ja symmetrisenä: kirkas ydin ja selkeät spiraalihaarat ovat kuin oppikirjaesimerkki täydellisestä galaksirakenteesta. Ulospäin mikään ei viittaa siihen, että ympärillä olisi tapahtunut mitään dramaattista.

M81:n massa on tämän järjestelmän keskeinen voima. Noin 200–300 miljoonaa vuotta sitten se teki läheisen ohituksen M82:n ja NGC 3077:n kanssa. Tuo kohtaaminen ei juurikaan rikkonut M81:tä itseään, mutta sen gravitaatio häiritsi naapureita voimakkaasti.

Radioteleskoopeilla on havaittu, että galaksien välillä kulkee edelleen valtavia neutraalin vedyn (HI) kaasusiltoja, jotka ovat suoraa seurausta tästä vuorovaikutuksesta.

M82 – Häiritty

M82 (Cigar Galaxy) on yksi tunnetuimmista starburst-galakseista. Se on kooltaan selkeästi pienempi kuin M81 (halkaisija noin 37 000 valovuotta).

M82 ei selvinnyt galaksien kohtaamisesta yhtä hyvin M81 ja sen rakenne on selvästi häiriintynyt. Se on litistynyt ja venynyt. Sen keskustan alueella syntyy aktiivisesti uusia tähtiä, niitä muodostuu jopa 10 kertaa nopeammin kuin meidän omassa Linnunradassamme. Tämä aktiivisuus sai alkunsa kohtaamisesta M81:n kanssa 200 miljoonaa vuotta sitten.

M82:sta tekee erityisen sen keskialueelta tapahtuva kaasupurkaus. Nuorten tähtien ja supernovien energia puhaltaa kaasua ulos galaksista molempiin suuntiin. Nämä purkaukset näkyvät kuvissa punertavina filamentteina – mutta ne alkavat erottua kunnolla vasta pitkällä valotuksilla, kuten tässä minun kahden yön sessiossa.

NGC 3077 – Uhri

Kääpiögalaksi NGC 3077 on ryhmän pienin jäsen (halkaisija noin 8 000–10 000 valovuotta), mutta sen historia on kaikkein rajuinta luettavaa.

NGC 3077 on menettänyt suuren osan alkuperäisestä rakenteestaan kohtaamisessaan M81:n kanssa. Gravitaatiovuorovaikutukset ovat repineet siitä kaasua ja vääristäneet sen muodon. Se ei enää muistuta selkeää spiraalia tai ellipsiä, vaan näyttää hajanaiselta ja epäsymmetriseltä.

Myös tässä galaksissa on kohtaamisen jäljiltä havaittavissa tähtien syntyaktiivisuuden kasvua, mutta niiden merkkejä ei erotu Seestarilla edes kahden yön valotuksenkaan jälkeen.

MGC 3077 on niin himmeä, että ei päässyt aikoinaan Messierin luetteloon ja siksi sillä ei ole M-alkuista nimeä kuten kumppaneillaan M81 ja M82.

Lue lisää profiilistani Astrobinissä.