Lapikasta lasiin – Laphroaig 10 Year Old

Edellisessä viskipostauksessani kirjoitin, että Laphroaig 10 Year Old oli se viski, joka teki minusta mallasviskiharrastajan. Nyt oli aika kaataa “lapikasta” myös uusiin laseihin ja testata miten se toimii näin hienommasti lasitettuna. Lepolandian majakan viskitastingit jatkuvat siis tämän testin myötä perusviskien parissa.

Verrokkina toimi edellisen postauksen Bowmore 12yo. Kerroin viimeksi Bowmoren olevan erikoinen tislaamo sen vuoksi, että heillä on vielä valtavirrasta poiketen omat mallastuslattiat, joilla valmistetaan 40% maltaista. Laphroaig on myös tällainen perinteitä kunnioittava poikkeus, tosin heidän maltaista vain 15% valmistetaan omilla mallastuslattioilla.

Väriltään Laphroaig on aikalailla samanlainen kuin verrokki Bowmore, hämärässä olisi mahdoton sanoa, kumpi on kumpaa. Muutenkin ne ovat ulkoisesti “kuin kaksi marjaa”, kun juomia pyöräyttää lasissa, niin molemmat nesteet käyttäytyvät samalla tavalla, viskin valumat eli jalat ovat identtiset. Eroa löytyy kuitenkin heti, kun ottaa hajuaistin käyttöön. Laphroaig on selvästi savuisempi, toisaalta siinä ei tunnu Bowmoren toffeeta. Maistaessa ero on vielä selvempi, Laphroaigin ensi tuntuma on vaikuttava ja se täyttääkin suun terävästi, kun Bowmoressa ensikosketus on paljon vaatimattomampi. Laphroaig on näistä kahdesta selvästi savuisempi ja tervaisempi, toisaalta maussa ei ole edes aavistusta puusta, kuten oli Bowmoressa. Puun tilalla on mukavan pehmeä turvepeitto… Savu jää pitkäksi aikaa leijailemaan suuhun. Maku on ennen kaikkea uskottava, lapikasta maistellessa on helppo kuvitella itsensä samoilemassa sumuisella saarella tislaamon lähimaastossa.

Veden lisääminen jännittää, sillä en ole aikaisemmin kokeillut sitä Laphroaigin kanssa. Tipautan muutaman pisaran vettä lusikan kärjestä kultaisen juoman joukkoon ja maistan… Ei kovin suurta eroa, ehkä makeutta tulee hieman lisää, mutta samalla ärhäkkyydestä katoaa hohto. Jälkisavu kuitenkin onneksi säilyy. Toiskohan vesi paremmin tervaa esiin? Koska vesi ei tuo lisäarvoa, jatkossa juon tämän juoman ilman vettä!

Laphroaig 10 Year old on ollut aina sellainen viski, joka jakaa maistajat perusteellisesti kahteen leiriin – tykkääjiin ja vihaajiin. Tämän on huomannut jopa myös valmistaja, joka onkin mainostanut viskiään mm. seuraavilla lauseilla: “Laphroaig – sitä rakastaa tai vihaa” ja “Ensimmäinen siemaisusi voi olla viimeinen” (lähde Suuri Viskikirja). Toiset tykkää – toiset ei! Maku on jopa niin omanlaisensa, että mielipide saattaa muuttua jopa tastingsessiosta toiseen, kuten kävi Eläväpullon blogaajalle:

T: Kilchoman-maista kuivaa hiilen savua, turvetta, miellyttävä aloitus, kalkkikalliota M: kuiva savu, yksioikoinen vesimäisyys kuitenkin taustalla. Suutuntuma ei anna aihetta suitsutukselle. sitten miellyttävää alkoholia, mutta lopputulos jää kaipaamaan ytyä. jälkimakua ei juurikaan ole. 81/100 (Eläväpullo, 2011)

Vanha tuttu. 1st fill bourbonissa kypsytetty. Maistui itse asiassa paremmalta kuin monasti aiemmin, mutta yksioikoinen ja latteahan tämä jotenkin on. 85/100. (Eläväpullo, 2012)

Itselläni on käynyt hieman toisin päin, sillä vaikka pidänkin tästä pullotteesta, niin yhtä hienoja viboja en tästä saa kuten eka kerralla. Olen eri mieltä Eläväpullon kanssa jälkimausta, mielestäni savuinen jälkimaku säilyy suussa pitkään. Samaa mieltä oltiin myös Tuopin ääressä -blogissa:

Ulkoisesti kullankeltaista viskiä, kuten tavallista. Tuoksussa vahvasti savua ja turvetta, hieman suolaa ja jodimaisuutta. Maultaan “kymppi” on savuinen, aavistus turvetta ja tervaa, sekä suolaa. Melko täyteläinen viski, jonka jälkimaun savuisuus jää suuhun. Ylipäätään perusvarma Islay viski, joka ei petä juuri koskaan.(Tuopin ääressä)

Kullanruskea, täyteläinen, voimakkaan savuinen, turpeinen ja tervainen, pitkä jälkimaku. (ALKO)

Kullankeltainen vai kullanruskea? Heh, kumpikohan tuo olisi? Joka tapauksessa väri on sama kuin Bowmoren kaksitoistavuotiaassa. Tuo jodi on mielenkiintoinen mielenyhtymä! Suuri viskikirja kertoo maussa olevan läkemäisyyttä, ilmeisesti maistaja tarkoittaa samaa makua?!? Sama lienee mielessä myös seuraavalla kirjoittajalla puhuessaan tärpätistä:

Väriltään keskiruskea viski tuoksuu voimakkaasti savulta, tervalta ja turpeelta. Maussa turve ja terva dominoi jälkimakuun livahtaa tippa tärpättiä ja pistää posket hehkumaan. Voiko viskistä sanoa että siinä maistuu terva turve ja tärpätti. Maku on ohuempi ja röyhkeämpi kuin siinä kuusitoistavuotiaassa jota en tähän juttuun sotke, kun siitä on vatvottu jo kyllästymiseen asti.  (Nauskelijat.net)

Tervainen tärpätti, mutta hyvällä tavalla, löydän sen kyllä itsekin! Lääkemäisyys ei tarkoita kliinisyyttä, se termi sopii paremminkin verrokkina olleeseen Bowmoreen. Edellisistä lainauksista jälkimmäisen lisäksi muutamat muutkin ovat verranneet lapikasta Lagavulinin 16 vuotiaaseen:

NAM. Ensimmäinen viski. Lähes Lagavulin mutta vähän vahvempi. Jälkimaku aika paljon pehmeämpi kuin Lagavulin mutta yhtä pitkä. (DPWSK)

ja

Parempi kun Lagavulin 16, ei niin “raaka”. (causton.net)

Yksi Lagavulin 16yo odottaa avaamistaan viskikaapissani, joten näiden kommenttien myötä odotukset sen suhteen kasvavat. Kun sen avaan, niin verrokkina täytyy olla tätä kymmenvuotias Laphroaig. DPWSK kertoo vielä havainneen pullotteessa myös makeutta. Olen samaa mieltä, se on ensituntuma, mutta pian se vaihtuu suolaisuuteen. Tuliskohan tuo makeuden aistumus enemmänkin tuoksun kuin maun kautta vai ehkä sittenkin vesimäisen suutuntuman kautta?

Hyvinkin tuttu viskinystävän perustuote, Laphroaig 10 yo. 40% ja tämä edustaakin helposti perusviskien savuisinta ja turpeisinta ääripäätä. Joidenkin makuun tämä on liian epätasapainoinen, mutta pysyy omana kestosuosikkina. Tuoksussa merellisyyttä ja kevyttä maustetta, maussa alussa maltaisuutta mutta peittyy nopeasti voimakkaaseen tervasavupommiin. (BOSA)

Perus tervasavupommi, olen samaa mieltä! Tässä viskissä on kyllä hinta-laatusuhde kohdallaan. Tässä hintaluokassa selvä suosikkini. Laphroaig 10 Year Old on hyvä viski aloittelijalle lähteä tutustumaan savuviskeihin! No, jos lapikkaan raakuus kuitenkin pelottaa, niin silloin kannattaa aloittaa vaikka tuosta verrokkina olleesta Bowmoresta.

LAPHROAIG
Omistaja: Beam Global
Perustettu: 1815
Kapasiteetti: 2.9 milj. litraa
Kotipaikka: Port Ellen, Isle of Islay, Argyll
Kotisivu: http://www.laphroaig.com
(lähde: Suuri Viskikirja)

Total
0
Shares
4 comments
  1. On ne nyt nuo kehitteetki muuttunheet.Ennen soli jotaki Kodakin D76…Noh… nythä elethäänki ‘tiki-aikaa’.Komian kuvan rakensit arvokhaasta juomasta…Hyyää viikonvaihetta…

  2. Yleensä kun käyn kampaajalla n. 7 vkon välein, käyn myös syömässä. Se on semmonen täyrellinen hemotteluiltapäivä siis. No, viimeksi ei ollut nälkä kun oli töissä ollut kokousta ja voikkoleipiä tarjolla.No, ajattelin mennä sitten pubiin kun seuraava linja-auto oli tulossa vasta kolmen vartin päästä. Oli siinä ja siinä, etten ottanut tuota sun esittelemää Bowmorea, sitä 12-vuotiasta, vaan oli pikkusen tyyristä 8,40. Joten tyytydyin vähän edullisempaan skottiviskiin, jonka nimeä en muista. En saanut sitä kyllä rauhassa nauttia kun viereen tuli semmonen setämies aika seilissä selittään…Ensi kerralla sitten!Hieno kuva tosiaan! Leppoisaa sunnuntaita!

  3. 8,40e on melko normi hinta 4cl Bowmore 12:sta, single malt savuviskejä ei juuri halvemmalla ravintoloissa Suomessa saa. Varsinkin tuota Bowmorea kalliimpia viskejä maistellessa kannattaa ravintolassa kysyä 2cl hintoja. Puolet vähemmän on yleensä suoraan puolet halvempi ja 2cl riittää varsin hyvin viskin maisteluun. Sitten voi myöhemmin ottaa vaikka verrokiksi 2cl jotain toista tuttua viskiä. Kiitos samoin Tillariina, mukava kun kävit taas pyörähtämässä majakalla. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You May Also Like