Pasi LepolaTässä vielä muutama näyte Juhannuksen kuvailuista… Vaikka lähdin tyttären kanssa kaikkien potrettikuvauksen sääntöjen vastaisesti kuvaamaan juhannustunnelmaisia miljööpotretteja keskellä päivää, niin päästiin aluksi (Juhannusneito – osa 1) kuvaamaan lähes optimaalisissa olosuhteissa Aurinko paistoi sopivan ohuen pilvipeiton läpi, joka toimi täydellisenä diffuusorina suodattaen kovan valon pehmeäksi. Ykösosan kuvien jälkeen olosuhteet alkoivat kuitenkin nopeasti muuttua huonommiksi. Aurinko alkoi paahtamaan pilvien välistä ja sen loistama kova valo teki kuvaajan (varjostimien käyttö lähes mahdotonta ilman avustajaa) ja mallin työn niin hankalaksi, että päätimme parin räpsyn jälkeen vaihtaa maisemaa Pyhäniemen kartanon niityiltä Hollolan kirkonkylän Museoalueelle, jossa olisi paremmin varjoa tarjolla. Perille päästyämme aurinko siirtyi taas valokuvauksen kannalta paremmin pilviverhon taakse, mutta valokuvamallin kasvoilta puolestaan alkoi näkyä uhkaavasti lähestyvän ukkosen aiheuttama jännitys ja huoli (erityisesti neljäs kuva).
Pasi Lepola
4 comments
Että on ihanat kuvat. Tuo sinun tyttösi varastaa tilanteet niin ettei sitä edes viitsi tarkastella kuvauksien laadukkuutta, sillä kaikki on yhdessä paketissa.
Kiitos Orvokki! Yhteistyö toimi ja tyttö oli (kerrankin) 100 % motivoitunut kuvauksiin, kiitos perintöpuvun.
Nämä on ihan hurjan hienoja. Ei lisättävää.
Oih, iso kiitos Reija. 120-300 mm toimi tosi hyvin potrettikuvauksessa, mutta on valitettavasti niin harmittavan painava, että se ei ole todellinen vaihtoehto pitkäjänteisempään kuvailuun… 🙂