Taivasalla

Eilen illalla klo 22.20 oli putki pakattuna autoon. Taivas oli kirkas ja pakkasta viisi astetta. Tarkoituksena oli matkata kaupungin valosaasteen alta pois ja katsella kohteita ensimmäistä kertaa paremmissa olosuhteissa. Auto käyntiin ja radiosta päsähti soimaan ZZ-topin ”Gimme all your lovin’.” Tunnelma päsähti heti kattoon, joten ei kun menox.

Ajelin kolmen kymmenen kilometrin päähän Oulusta itään. Parempi ratkaisu olisi tietenkin matkustaa etelään, jolloin kaupungin halo olisi ollut samalla puolella kuin maapallon toisella puolella ollut aurinko ja vähän turhankin kirkaana loistaneet revontulet. Kyseessä piti olla yksi taven pimeimmistä öistä, koska uusi kuu oli juuri syntynyt, mutta revontulet valaisiavat taivasta vähän turhankin paljon. No, siellä sitten lopulta jonkin pellon laidassa oltiin putken kanssa. Dobsonin jalusta istui helposti ja tukevasti epätasaiseen maahan, turhaan tuli epäiltyä ostovaiheessa jalustan sopivuutta maastokäyttöön.

Silmän totuttua hämärään suuntasin kaukoputken ensiksi seulasiin. Tätä kauniisti kimaltevaa jalokivikeskittymää ihailin tovin ja sen jälkeen rupesin etsimään katseella Andromedan galaksia, mutta huomioni kiinittyi isohkoon sumumaiseen ilmiöön taivaalla. Ihmettelin, että voiko Holmes-komeetan kaasuverho olla levinnyt noin laajalle vai onko taivaalle syntynyt uusi tähtisumu. Suuntasin putken sumuun ja todellakin kyseessä oli Holmes. Komeettaa ympäröivä kehä oli laajentunut niin suureksi, ettei se enään mahtunut edes 25mm okulaarilta katsottaessa näkökenttään. Parhaiten komeettaa pystyikin ihailemaan kohdistusputken kautta, mutta se oli niskalle raskasta, koska komeetta oli lähes keskellä taivasta ja kohdistusputkeen Skywatcherissa ei ole kulmapeiliä. 🙂

Tämän jälkeen suuntasin putken Andromedaan (M31). Odotukset olivat korkealla, mutta näky oli hieman pettymys sillä galaksin spiraalit erottuivat aika huonosti, ei paljoa paremmin kuin Toppilan rannassa valosaasteen alla. Totesin että sinällään kauniit revontulet haittasivat havaintoja kuin kaupungin valosaaste. Andromedan vieressä olevat galaksit M110 ja M32 näkyivät kuitenkin selvästi, joten saan lisätä ne molemmat omaan havaintolistaani.

Galaksien ihailun jälkeen suuntasin putken Orion-tähtikuvioon, josta ajattelin etsiä ensimmäistä kertaa kuuluisan ison kaasusumun. Alkuun epäilin, että kuinkahan helposti se löytyy ilman tähtikarttaa, mutta sehän näkyi selkeästi jo kohdistinputken kautta. Sumu on todella iso ja vaikuttava ilmestys ja ihailinkin sitä kauan. M42 ja M43 erottuivat selvästi ja kuvittelin jopa näkeväni paikan jossa Hevosenpääsumu sijaitsee.

Lopuksi käänsin putken Marsiin, josta pystyi erottamaan näin hyvissä olosuhteissa jopa pinnan värieroja. Yllättävän isona mars näkyikin 10mm okulaarin ja 2x barlowin avulla. Toivottavasti kuukauden kuluttua kun Mars on parhaimmalla hollilla pääsen katselemaan Marsia viellä oikein pidemmällä kaavalla. Tässä vaiheessa alkoikin jo pakkanen tuntua varpaissa, joten päätin lähteä kotiin nukkumaan, olihan seuraavana päivänä työpäivä…