Loppuvuodesta 2008 luin kuitenkin iloisen uutisen, että komeetta Lulin (C/2007 N3) kirkastuisi ja olisi havaittavissa myös Suomessa! Tämä kaunokainen olisi siis saatava tarttumaan myös kuvaan vaikka mikä olisi. Ursan sekä Tähdet & Avaruus -lehden toimituksen ylläpitämä sivusto www.avaruus.fi uutisoi sitten maanantaina, että tämän kevään komein komeetta Lulin on ennusteiden mukaan kirkkaimmillaan tällä viikolla. Nyt tulisi se hetki, jolloin pilvien on väistyttävä taivaalta ja minun onnistuttava. Vaikka olinkin taas yli vuoden kokeneempi tähtikuvauksesta ja olin siinä välissä hankkinut myös Canon EOS 450D:n, niin silti minua epäilytti kuvien onnistuminen. Kaukoputkella ilman seurantamoottoria tuskin pääsisi tarpeeksi pitkiin valotusaikoihin, jotta kuviin jäisi järkevä kuva komeetasta. Kyllä siitä varmaan pieni tuhnu jäisi, mutta mitä järkeä sellaisessa kuvassa olisi.
Säätkään eivät näyttäneet suosivan, joten meinasin jo masentuneena luovuttaa. No, tiistai-iltana saattaisi pilvet raota sen verran, että pääsisin sentään kokeilemaan. Sitten muistin edellisen viikon uutisen kääpiöplaneetta Cereksestä. Vaikka kaukana Marsin ja Jupiterin välissä asteroidivyöhykkeellä sijaitsevan Cereksen halkaisija ei ole edes ihan Suomen pituinen, niin digikameralla se nyt näkyisi todennäköisesti pistemäisenä kohteena,. Se näkyisi helmikuun loppupuolella poikkeuksellisen hyvin, sillä se on lähimmillään Maata se 25.-26.2 yönä. Hei, Lulinhan ohitti planeetta Saturnuksen yöllä 23.-24.2 ja maa on kohta lähimmillään Saturnusta tälle vuodelle, joten nehän on kaikki kolme suunnilleen samassa suunnassa! Voisko kyseinen kolmikko olla tarpeeksi lähellä toisiaan, jotta halvalla mutta valovoimaisella Canon EF 50mm f/1.8 II:lla kaikki kolme mahtuisi samaan kuvaan? Putken valovoiman pitäisi riittää, jotta pysyttäisiin tarpeeksi lyhyissä valotusajoissa, ettei taivaan kohteet muuttuisi kuvissa viiruiksi.
Koska siis kaukoputkessani ei ole seurantaa, niin päätin etten tänään kaukoputkea parvekkeelle nostaisi vaan keskittyisin pelkällä jalustalla olevalla järjestelmäkameralla sekä sen valovoimaismmalla optiikalla kuvaamiseen. Taivas selkeni yllättäen odotettua aikaisemmin ja pääsin mittailemaan kameralla taivasta. Toden totta, Saturnus, Lulin ja Ceres, kaikki kolme mahtuu todennäköisesti juuri ja juuri samaan kuvaan mikäli kuvaan pystykuvia. Kellon lähennellessä puolta yötä oli aika siirtyä parvekkeelle, Suuntasin kameran niin, että saturnus oli ihan kuvan vasemmassa alakulmassa. Oulun kaupungin valosaaste häiritsi niin paljon ja muutenkaan seeing ei vaikuttanut kovin lupaavalta, joten ei ollut yllätys ettei paljain silmin Lulinia eikä Cerestä näkynyt. Tarkensin ja laukaisin koekuvan 10s valotuksella ja vaikka heti näin heti kuvassa Saturnuksen lisäksi myös Lulinin, niin kuva oli pettymykseksi ihan vaalea ja ylivalottunut. Kaupungin valosaaste oli liian kirkas noin kin ”lyhyelle” valotukselle. Pienensin siis putken aukkoa f/2.8:aan ja tiputin valotusajaksi 5s. Tuossa f/2.8:ssa tämän halppisputken piirron pitäisi olla parhaimmillaan, joten siinäkin mielessä oli helppo uhrata hiukan valovoimasta. Vaikka muutoksen jälkeen kuvissa näkyikin vielä selvästi valosaasteen vaikutus, niin uskoin saavani jonkinlaiset kuvat pinottavaksi. Annoin siis kameran laulaa ja tulitin peräjälkeen yli 80 kuvaa.
Sitten tietokoneelle katsomaan, mitä oli kuviin tarttunut. Kyllä, kuten haaveilin; kaikki kolme kaunokaista sopi samaan kuvaan. Nyt vaan pinoamaan! Sitten paljastuikin karmea ongelma, Canon EF 50mm f/1.8 II ei pitänytkään käsin säädettyä fokusta vaan pikkuhiljaa fokus valui kohdaltaan ja pistemäiset tähdet muuttuivat yhä sumeammaksi. Olin kyllä lukenut kyseisestä ongelmasta aikaisemmin netistä, mutta en uskonut omaa putkeani tuon vaivaavan. Jos optiikan hinta on alle sata euroa, niin eipä siltä kai paljoa pysty vaatimaankaan. No, ehkä sitten pakko tyytyä johonkin parhaaseen yksittäiseen otokseen tuumasin ja päätin jättää homman seuraavaan päivään. Kello lähentelikin jo kahta, joten nukkumaanmeno aika!
Kun seuraavana päivänä kerkesin töistä kotiin, rupesin käymään kuvia läpi. Lopulta päädyin sittenkin pinoamiseen Registaxilla. Vaikka tähtien tarkkuus hieman kärsikin, niin sain pinoamisella vähennettyä selvästi kohinaa. Pinosin siis 20 ensimmäistä kuvaa, jossa viimeisessä kuvassa jo fokus alkoi olemaan ”vähän sinne päin.” Huh, olipa siinä jo pitkästi tekstiä, olisiko aika heittää kuvat kehiin.

Yllä olevassa kuvassa on siis koko kolmikko näkyvissä. Täältä löydät täyden resoluution kuvan, jossa ei tekstejä ole. Yllä oleva kuva kuitenkin helpottaa kolmen kohteen löytymistä puhtaasta kuvasta. Alla oleva kuva on sama kuva mutta käänteisin värein. Käänteisin värein mustat tähdet on helpompi erottaa taustasta. Käänteisen kuvan täyden resoluution versio löytyy täältä.

Jos taivas pysyy tänään kirkkaana, niin saapa nähdä onko pakko jatkaa harrastuksia vaikka huomenna on taas aikainen herätys. Tosin vuorokauden aikana Lulin on siirtynyt niin paljon, jotta koko kolmikkoa ei taida saada enää samaan kuvaan mahtumaan. Näin sitä tuli taas todistettua, että ei sitä huikean kalliita laitteita tähtikuvaamiseen tarvita.