Vaikka edellinen sessio väsytti seuraavana päivänä, niin niinhän siinä sitten kävi, että univelkaa piti kerätä heti lisää. Valitettavasti seeing ei kaupungin valosaasteen alla ollut loppujen lopuksi yhtään edellistä iltaa parempi. Päätin kuitenkin kokeilla uudestaan samalla systeemillä. Tällä kertaa säätäisin optiikan focuksen ”aavistuksen äärettömän taakse”. Näin saisin pinottavaksi useamman suhteellisen tarkan kuvan per kuvasarja ennen kuin focus valuu Lulinin ja kumppaneiden ”tälle puolelle.” Kokeilin erilaisia valoitusaikoja 4s, 6s ja 10s sekä kokeilin myös eri kokoista aukkoa.Tänään sitten otin kuvat käsittelyyn. Koska taivas oli ollut yhtä ”samea” kuin edellisenäkin iltana, niin isommastakaan kasasta kuvia ei mustavalkoisena oikeastaan saanut hirveästi enemmän irti. Niinpä päätin kokeilla värikuvaa. Lulin näkyy kaukoputken kuvassa sinivihreänä, joten yritin saada pinoamisen jälkeen väritkin toistumaan oikein. Kun tietää minkälaisista raakakuvista lähdin liikkeelle, niin alla olevaan tulokseen on helppo olla tyytyväinen. Alla olevassa kuvassa on pinottuna 30kpl 4 sekunnin valotusta, 50mm optiikka oli asetettu aukolle f/1.8. ja herkkyydeksi säädetty ISO1600. Kyseisillä asetuksilla sain ottamistani kuvasarjoista parhaan lopputuloksen. Tekstittömän ja täyden resoluution kuvan löydät täältä.
Saturnus, Lulin ja Ceres -combo 25-26.2.2009 (Canon EOS 450D, Canon EF 50mm f/1.8 II, ISO1600, f1.8, 30x4s kuvaa pinottuna Registax v4)
Taivaankappaleiden asento kuvaushetkellä (Stellarium)
Stellariumin kuvaan on merkattu myös M66-galaksi, joka näkyy haaleana haamuna myös valokuvassa. Voipa sen viereen kuvitella myös galaksin naapurin nimeltä M65.
Jos jollain on samanlaiset vehkeet, niin vielä tänään tuo kolmikko mahtuu samaan kuvaan! Palaan todennäköisesti näiden kuvien pariin vielä ensi viikolla, sillä Registax ohjelmasta julkaistaa uusi ”parempi” versio. Täytyy heti kokeilen pinoamista uusin työkaluin.