Juhlan paikka!

Kuten keväällä kirjoitin, niin blogini Lepolandian majakka täyttää tänä kesänä viisi vuotta! Tarkemmin ottaen tämä merkkipaalu saavutetaan tänään, kun blogin ensimmäisestä postauksesta tulee kuluneeksi kyseiset viisi vuotta. Tämän blogini perustamisesta täytyy syyttää ruotsalaista kännykänvalmistajaa tai tarkemminkin Sony Ericsson K800i puhelinta, jossa oli aikaansa nähden mainio kamera. Kännykän kamera oli, salamaa lukuunottamatta, jopa parempi kuin silloinen digipokkarini Canon PowerShot S10. Ehkä tärkein tekijä siihen miksi lopulta blogaamisen aloitin oli se, että kyseisellä kännykällä pystyi luomaan blogin bloggeriin ja lähettämään valokuvat teksteineen näppärästi suoraan puhelimelta. Ensimmäisessä kuvattomassa blogauksessani kirjoitin: ”No niin, nyt on oma k800i Blogi avattu. Lupaan tulevaisuudessa lähettää ainakin kuvia, tekstiä ei aina välttämättä irtoa… :)”

Vaikka ensimmäinen kuva ei  tee teknisesti oikeutta kyseiselle kamerakännykälle, niin tämä Roopesta otettu testikuva oli päänavaus tähän päivään asti kestäneelle jatkumolle. K800i kulki mukanani joka paikkaan, joten saatoin näpsäyttää kuvan missä vaan ja julkaista sen saman tien. 

Kyseinen kännykkä pääsi loppujen lopuksi oikeuksiinsa vasta tähtikuvaharrastuksessa, sillä kännykän kamerassa oli ns. BestPic ominaisuus, jolla yhdellä laukauksella sai kahdeksan hyvin nopeasti otettua kuvaa. Nämä kuvat oli helppo pinota jälkikäteen esimerkiksi Registax ohjelmalla. Kännykän optiikka sopi myös loistavasti kaukoputkeni, SkyWatcher Dobson 200/1200mm Classic, optiikkaan, jonka kameran autofokuksella sain tarkennettua suoraan okulaarin kuvaan. Näistä ominaisuuksista oli hyötyä varsinkin auringonpilkkukuvissa, mutta sillä sai myös nättejä kuukuvia.

Saturnus ja sen kuu Titan, Ystävänpäivä 2008

Koska k800i:n optiikka sopi niin hyvin kaukoputkeni optiikkaan, se säilytti paikkansa tähtikuvauksessa vaikka kännykkä vaihtui ja hankin järjestelmäkameran. Ehkä merkittävinpänä tähtikuvanani pidän yllä näkyvää, todennäköisesti maailman ensimmäistä, kännykkäkuvaa Saturnuksen kuusta Titanista. Lähetin kuvan myös Sony Ericssonille, mutta he eivät ymmärtäneet kuvan markkina-arvoa, rohkaisivat vaan jatkamaan hienoa harrastusta. Ehkä syynä oli myös se, että k800i oli pikkuhiljaa poistumassa markkinoilta. Vaikka k800i on poistunut aktiivisesta käytöstä niin tähtikuvausharrus on säilynyt tärkeänä osana tätä blogia.

Saturnus ja Jupiter (Logitech Quickcam Pro 9000)

Joulukuussa 2007 modasin netistä löytyneiden ohjeiden avulla Logitech Quickcam Pro 9000 -webkameran tähtikuvauskäyttöön. Kyseinen kamera oli merkittävä edistysaskel harrastukseni parissa, sillä se toimii hienosti planeettakuvauksessa. Webbikamera asennetaan kaukoputken okulaarin paikalle ja sillä tallennetaan videokuvaa planeetasta suoraan tietokoneelle. Näistä videoiden frameista voidaan sitten pinota yllä olevan kaltaisia kuvia.

Paalikatu palaa (Toukokuu 2008)

Huhtikuussa 2008 hankin ensimmäisen järjestelmäkamerani Canon EOS 450D ja siitä käytännössä alkoi todellinen valokuvaharrastus. Ensimmäisen uutiskuvani saalistin heti ensimmäisenä keväänä, kun pääsin kuvaamaan aitiopaikalta naapuritalon porttikongin tulipaloa. Kuva julkaistiin Iltalehdessä ja sain samalla  siitä myös ensimmäisen valokuvapalkkioni.

Omasta mielestäni merkittävin blogaukseni on viime tammikuussa julkaistu kirjoitus aurinpimennyssessiosta, jossa kuvasin auringon sirppiä Iso-Syötteen laella. Blogini lisäksi kyseisen session kuvia julkaistiin seuraavissa lehdissä Tähdet & Avaruus, Iltalehti ja Kaleva. Kyseinen kirjoitus onkin blogini kymmenen luetuimman kirjoituksen joukossa. 

Suomi on jääkiekon maailmanmestari (Toukokuu 2011)

Suuren yleisön mielestä mielenkiintoisin blogaus on ollut kirjoitus, jossa kuvasin jääkiekon maailmanmestaruuden kunniaksi järjestettyä kansanjuhlaa Oulun kauppatorilla. Vaikka kyseinen kirjoitus on julkaistu vain kaksi kuukautta sitten, se on luettu jo huikeat 750 kertaa. Se on iso määrä yhdelle kirjoitukselle, sillä viimeisen vuoden aikana tässä blogissa on vierailtu yhteensä ”vain” n. 8000 kertaa. Harmi, että sivullani on ollut kävijälaskuri vasta vuoden, sillä olisi mielenkiintoista tietää, montako vierailua mahtuu näihin viiteen vuoteen yhteensä.

Yllä olevasta taulukosta näet kuluneen vuoden luetuimmat kirjoitukset, on ollut erittäin mielenkiintoista seurata mikä lukijoita milloinkin kiinnostaa. Bloggerin tilastoista löytyy myös mielenkiintoinen tieto siitä, että minkälaisilla googlen hakusanoilla blogiin on eksytty. Ehkä hauskin googlen hakusanayhdistelmä on ollut ”parhaat asennot,” joka esiintyy viikkotilastoissa tasaiseen tahtiin. Kyseisellä fraasilla löytyvät kirjoitukset ”…ja parhaat asennot osa XXX” sekä ”Roopen parhaat asennot osa XXL”. Toivottavasti hekin, jotka ovat tähän blogiin noilla hakusanoilla eksyneet, ovat löytäneet vastauksen hakemaansa asiaan.

Tavallaan tämä blogi on tarina siitä kuinka satunnaisesta räpsijästä kasvaa amatöörivalokuvaaja. On hienoa itse huomata millaista kehitystä viiden vuoden aikana on tapahtunut. En varmastikaan kehtaisi enää postata noita kaikkia alkupään blogauksia uudelleen, mutta tässä järjestyksessä postattuna ne antavat mielenkiintoisen jatkumon oman harrastukseni kehityksestä. Alkuun annoin vain kameran liipaisimen laulaa ja ajattelin, että paras tapa oppia valokuvaamaan on kuvata ja taas kuvata. Nyt myöhemmin olen myös lukenut valokuva-aiheista kirjallisuutta. Jotain on tapahtunut myös etsimen takapuolella, sillä ei tuo kaikki kehitys voi johtua vain kameran vaihtumisesta parempaan – nykyään kuvaan Canon EOS 550D:llä. Uskon, että pystyn kehittymään kuvaajana myös seuraavat viisi vuotta, mielenkiintoista nähdä näkyykö samanlainen kasvu myös jatkossa.

Oman suosikkiblogikuvan valitseminen on hankalaa, mutta pienen selailun jälkeen valitsin yllä olevan kuvan. Kuva on otettu samalla reissulla, jolla kuvasin osittaista auringonpimennystä.

En ole omasta mielestäni ollut koskaan mikään hyvä blogikirjoittaja, eikä näistä kirjoituksista ole havaittavissa samanlaista kehitystä kuin kuvista. Ehkä kuitenkin olen alkanut viime vuosina löytää omaa tyyliäni ja saanut pikkuhiljaa omalaatuisen huumorini näkymään. Ihan alkuaikoja lukuunottamatta olen jatkuvasti esiintynyt omalla nimelläni, joten sen vuoksi näissä kirjoituksissa täytyy pitää tiettyä rimaa. En esimerkiksi kerro mitään läheisistä ihmisistä enkä työkavereista. Yleensä pyrin kirjoittamaan tapahtumista positiivisesti pilke silmäkulmassa ja jos esitän jostain asiasta kritiikkiä, pyrin perustelemaan sen rakentavasti. Ehkä tämä on joskus lukijan kannalta tylsää, mutta tämä on minun blogini tyyli.

En tiedä oletko huomannut, mutta blogini kommentointi on tänä keväänä avattu myös anonyymille kommentoinnille. Sinun ei siis enää tarvitse kirjautua, jotta voisit kommentoida kirjoituksiani. Alkuun kommentointi oli avointa, mutta sitten bloggeria vaivasi paha spammitauti ja kommentteihin ilmestyi jos jonkinlaista mainosta. Sen vuoksi suljin avoimen kommentoinnin ja tämä ”kommenttipimennys” onkin jatkunut tähän kevääseen asti. Olisi erittäin mukava kuulla teistä lukijani joskus jotain – jos teitä siis on olemassa… 😉

Kiitos sinulle lukijani näistä kuluneista viidestä vuodesta, yritän pysyä vähintään yhtä aktiivisena myös seuraavat viisi vuotta!