Pasi Lepola
Miljoona volttia iskee Kuopioon!
Naputtelin artikkelin käsikirjoitusta läppärillä ja toisella silmällä silmäilin telkkarista Tour de Francen eli ranskanympäriajon etappia numero 16, kun kuulin kumeaa jyminää. Voisiko se olla kuopiolaisittain harvinainen luonnon ilmiö eli ukkonen. Ukkoset tuntuvat oikein kiertävän Kuopiota! Se johtunee ympäröivistä vesistöistä, jotka kääntävät pilvirintamat ohi kaupungista. Tarkistin tilanteen TeKun ukkostutkasta ja toden totta, ukkonen lähestyi vääjäämättömästi Kuopiota. Se saapui erikoisesta suunnasta eli koillisesta, josta suunnasta se näytti pääsevän nousemaan päälle. Asettelin kameran valmiiksi jalustalle parvekkeelle ja jäin odottamaan salamointia. Tällä kertaa päätin käyttää kameran sulkimelle armeliaampaa menetelmää ja jatkuvan sarjatulen sijaan tarkoitus oli painaa laukaisin pohjaan vasta kun välähtää. Scott Kelbyn mukaan tämän pitäisi toimia, koska salamat kun harvoin esiintyvät yksin.
Ukkonen oli hurjasta jytinästä huolimatta pienoinen pettymys, sillä en bongannut kuin kymmenkunta salamaa. Muutenkin ilma oli yllättävän valoisa ukkoseksi ja siksi en saanut edes pienimmällä aukolla (f22) sekuntia pidempiä valotuksia. Aikaisemman kokemuksen perusteella olisin halunnut vähintään neljän sekunnin valotusaikoja. Todennäköisyys kaapata salama kasvaa tietenkin valotusajan kasvaessa. Aukkoakin olisin halunnut kasvattaa aina kasiin (f8) asti, jolla optiikka on terävimmillään. No, kaikkea ei voi saada. Tällä kertaa piti siis tyytyä alle sekunnin valotuksiin ja silloinkin kuvista tuli vähän turhan vaaleita. Ongelmia aiheutti myös tuuli, joka puhalsi suoraan parvekkeelle päin. Tuuli toi mukanaan pisaroita kameran linssiin, joten sitä joutui pyyhkimään vähän väliä. Vaikeuksista huolimatta sain palkinnon, kun yksi salama tarttui muistikortille. Salama oli viimeinen kolmen salaman sarjasta. Ne kaksi edellistä olivat ehkä vähän komeampia, mutta kyllä minulle tämä tällä kertaa kelpaa. Scott Kelby ei ollut väärässä, operaatio Salama 2012 tuotti tulosta.
Vieläkin sataa ja silloin tällöin salamoi, mutta sen verran harvakseen, ettei kannata tämän enempää kastella kameraa.
Pasi Lepola
4 comments
Mukava kun kerrot tästä kuvaustapahtumasta, ajatuksista ja asetuksista.Scott Kelbyn suurta digikuvaus-kirjaa olen tässä kuvauksen alkutaipaleella käyttänyt oppikirjana. Onhan noita asioita joita pitäisi oppia ja omaksua melkoinen määrä 🙂
Kiitos Vikki mukavasta palautteesta. Olen itsekin lukenut Scott Kelbyn Suuren digikuvausraamatun, mutta varmaan kaksi vuotta liian myöhään. Olisin selvinnyt varmasti monelta harmaalta hiukselta, jos olisin lukenut tuon heti silloin kun ostin järkkärin. Todella hyvä kirja, jossa on loistavia vinkkejä kaiken tasoisille kuvaajille, suosittelen! Itse asiassa Scott taitaa neuvoa tuossa kirjassaan käyttämään ukkoskuvauksessa kamerassa bulb-moodia. Eli moodia, jossa valotus kestää niin pitkään kunnes laukaisinta painaa seuraavan kerran (langallinen tai langaton kaukolaukaisin pakollinen). Scottin ohjeessa valotusta piti pitää siis ensimmäisen välähdyksen jälkeen niin kauan päällä, että seuraava salama välähtää. Nyt oli kuitenkin niin valoisaa, että oli pakko vakioida valotus yhteen sekuntiin tai muuten kuvista olisi tullut varmasti täysin ylivalottuneita. Eivätkä nämä ukkosetkaan taida olla (onneksi) täällä Suomessa yhtä salamarikkaita kuin Scotilla Jenkeissä. Seuraavaa salamaa voisi joutua odottamaan turhan kauan.
Voi juukelis puukelis… Onnistuit! Operaatio Salama. 🙂 Kyllä ois tullut muutama mukava, suorastaan säikäyttävä, salamakuva, jos oisin vaan osannut ja kamera ois pystynyt ottamaan. Sen verran jytisi ja räiskyi lomareissun aikana. Upeita luonnonilmiöitä nuo ukonilmat!
Kiitos Pessi! Edelleen odottelen sitä KUNNON ukkosta tänne Kuopioon, jotta saisi kuvia über salamoista. Mutta, jos ukkonen ei tule minun luo, niin minun on kai sitten mentävä ukkosen luo.