Päiväni tohtorinhattuna

Väittelijän ulkokuori on cool vaikka sisällä kiehuu
No nyt se kolmen vuoden projektini on vihdoin päätöksessä ja ”kinastelu” (kuten kummityttö väitöstä kutsui) on takana päin. Jos haluat lukea väitöstiedotteeni, löydät sen täältä. Oli todella jännä päivä, siitä piti huolen vastaväittäjä tiukkoine kysymyksineen. Illalla todella hienot juhlat, kiitos kaikille päivän tapahtumiin osallistuneille. Kiitos kaikille myös tuesta, jota olen teiltä saanut näiden vuosien aikana sekä onnitteluista, joita viime päivänä on satanut. JPK-pyysi aikoinaan ”Isistä tulee tohtorinhattu” -postaukseni kommenteissa, että laittaisin sitten väitöksen jälkeen blogiini kuvan hatusta, oleppas hyvä! Joka tapauksessa, tästä se sitten alkaa, päiväni tohtorinhattuna!
Tohtorinhattu
Nyt vasta jälkeenpäin, kun raskas taakka on harteilta tipahtanut, huomaa kuinka isot paineet sitä oli tullut kasattua. Sanoinkin tuossa päivällä, että on vähän samanlainen ”kirkastunut” olo, kuin olisi pessyt likaiset silmälasit! Melkoisessa usvassa sitä onkin tullut viime viikot kuljettua, en ollut edes huomannut, että Kuopioon on tullut syksy!
Syksy on saapunut Puijonlaaksoon!

Total
0
Shares
17 comments
  1. Oikein paljon onnea herra tohtorille!! Ylimmästä kuvasta tosiaan voi päätellä, että rauhallisen ilmeen takana voi olla hieman jännitystä ilmassa.Kiitos tohtorinhattukuvasta! Taitaa olla eräänlainen ”tohtorinhattu” tuossa väittelypöydälläkin tuo valkoinen:))Ja kunhan pulssi taas laskee koitoksen jälkeen normaalilukemille, blogikin tässä varmaan taas vilkastuu :)) Onnea!

  2. Kiitos paljon JPK. Tällä hetkellä täytyy tyytyä tuohon digitaaliseen hattuun, sillä oikean hatun hintaan pitää vielä pikkasen säästää. Se valkoinen on tosiaan BrainStatus, eli keksintömme, kirjan tulos ja väitöksen aihe. 🙂

  3. Lämpimät onnittelut!Toivottavasti huomisessa työpäivässä on jotain tarunomaista hohtoa päättyneen projektin ja ansaittujen saavutusten kunniaksi 🙂

  4. Isot onnittelut. Taitaa olosi olla kuin tyhjiin puristettu tuubi – ei, sittenkin väärä vertaus, eihän tuonne sisälle saa enää mitään, ehkä sittenkin kuin ilmapallo, jonne saat puhallettua uutta eloa.Loistava suoritus, josta voit olla syystä ylpeä, ja pian se kolmen vuoden rankkuus on kuin muisto vain.

  5. Kiitos orvokki. Joo, vaikka työpaikan kahvipöydässä puheet vaihtuvat varmaan jo huomenna muihin asioihin ja rankkuus itseltä unohtuu, niin hienot väitöspäivän muistot jäävät omaan mieleeni loppu elämäksi.

Vastaa käyttäjälle Pasi Lepola Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You May Also Like