Sokos Holel Kolin terassilta saa esimakua tulevasta
Joku saattoikin jo noiden edellisen postauksen menopaluulounas– tai instagram-kuvieni perusteella arvata minne tiemme vei, kävimme tutustumassa Kolin kansallismaisemaan. Olin joskus pikkupoikana siellä käynyt omien vanhempieni kanssa, mutta olin silloin sen verran pieni, ettei reissusta ole juurikaan muistikuvia. Nyt oli aika viedä oma tyttö samoihin maisemiin. Veikkaan, että juurikaan yhtään enempää muistikuvia ei hänelle jää komeista maisemista, sillä suurimman osan samoilustamme hän nukkui manducassa. Kyllä niitä Koli-muistoja ehtii hänellekin silti todennäköisesti kertyä, sillä suunnittelimme tekevämme reissun uusiksi ensi kesänä. Tässä muutama kuva aurinkoiselta maanantailta Kolin jylhistä maisemista.
Tyynen vedenpinnan rikkoi yksittäinen vene aaltoineen
Ukko-kolin huipulta näkymät ovat vielä astetta hulppeammat
Huipulta tuntui näkevän Pieliseltä aina maailman laidalle asti
Akka-kolin laelta maisema näkyi metsää silmän kantamattomiin
Kolitrilogia:
1. Aurinkoinen maanantai Kolilla
2. Kolin aurinko nousee
3. Pilviä Kolin yllä
Bonus: Koli-extra
1. Aurinkoinen maanantai Kolilla
2. Kolin aurinko nousee
3. Pilviä Kolin yllä
Bonus: Koli-extra





11 comments
Koli, kansallismaisema! Aina yhtä upeana! Vuosia on kulunut viimeisestä käynnistä, olisi taas aika palata sinne! Kiitos kauniista kuvista!
Vau…mitkä upeat maisemat! Tuonne pitää joskus päästä! 🙂
Tutulta ja upealta näyttää! 🙂 Aarreaittani sijaitsee Lieksassa ja on tullut useammin kuin kerran Kolilla pyörähdettyä. Ylöspäin on patikoitu ja alas tultu maisemahissillä -> mukavasti kouraisee mahassa! =)
Kauniin jylhät maisemat!! Yli kolmekymmentä vuotta on viimeisestä käynnistä. Tiedä häntä jaksaisko enää Ukko-kolille kivutakaan…
Kiitos Minttuli, ole hyvä. Vielä ehtii tälle kesää, syksy on varmasti näyttävä ja talvellakin laelle pääsee ilman suksiakin.
Kiitos Tillariina, eihän sieltä Hämeenlinnan kuppeestakaan pitkä matka Kolille ole. 🙂
Kiitos Pessi. Vai siellä olisi sinun Aarreaittasi sijaitsee. Olet kyllä etuoikeutetussa asemassa, kun on ”lyhyt” matka Kolille (ei se täältä Kuopiostakaan pitkä ole).
Saman verran se oli itsellänikin vierähtänyt edellisestä käynnistä, suosittelen käymään uudestaan. Maisema ei ole juurikaan (onneksi) muuttunut, mutta huipulle kipuaminen on huomattavasti helpompaa kuin silloin. Nyt pääsee autolla hotellin viereen ja siitä on enää vain 400m tasaista polkua huipulle.
Onpa tuo hienous kokematta ja taitaa jäädä haaveksi joten jään ihailemaan maisemia kuvistasi.
Uskomattoman upeat maisemat! Hauskaa että huipulle kipuaminenkaan ei ole enää useamman päivän projekti:) Varmasti hieno reissu!
Upeita näkymiä! Tuolla istuisin aika monta päivää ja vain ihailisin.Hyvä tietää, että sokos-hotellistakin on noin hienot näköalat. Ties vaikka juna veisi siihen suuntaan. Mieli on tehnyt, koska minäkin olen viimeksi lapsena käynyt. Vähän isompana sentään kuin teidän pikkuneiti.