Toukokuun toiseksi viimeisenä perjantai-iltana, työkaverin läksiäisjuhlan jälkeen ja vielä juuri ennen Kuopioon suuntaavan autoni starttausta, oli kameran kennolle tarttunut tällainen kuva. Vaikka ilta oli upea, niin kuva ei ensinäkemältä näyttänyt kovin erikoiselta. Koti-ikävissänihän sen kiireellä räpsäisin, joten eipä sitä paljoa voinut odottaakaan.
Pienellä herättelyllä Lightroomissa illan tunnelma ja taivaanrannan maalarin jälki palasi kuitenkin esiin. Sitten huomasin myös lokit ja kuun, tää pitää postata.
8 comments
Näinhän se on, yhtäkään laukaisua ei pidä tuomita/deletoida liian nopeasti. Ties mitä pieneltä kameran takanäytöltä kovin vaatimattomalta näyttävästä kuvasta saakin aikaan kun vähän virittelee. Olen itsekin sen monesti huomannut. Hienosti sait palautettua kuvaan sen loiston mikä ilmeisesti todellisuudessa oli kuvaa otettaessa.
Kiitos JPK. Pitäisi useammin palata vanhojen kuvien pariin, tiedä mitä helmiä sieltä löytyykään. 🙂
Herkin värein ja pehmein vedoin sai maalari palautettua oikean tunnelman…Upea kuva!
Lightroomilla herättely selvästi kannatti 🙂
Etenkin valon lämpötilan korjaaminen Lightroomissa palauttaa kuvaa joskus juuri siihen silmämuistin mukaiseen suuntaan.
Kiitos Sirpa, Lightroomisormi oli herkkänä ja siirteli säätöliukuja pehmeästi. 🙂
Kiitos Susanna. Koska kuvaan rawina, niin en yleensä välitä kuvausvaiheessa valkotasapainosta ollenkaan vaan korjaan sen aina jälkikäteen. Se on helposti korjattavissa kuvanlaadun kärsimättä.
Helposti (no, se saa, ken osaa 🙂 saa kuvasta mieleisen. Ja aivan erinäköiset on alkuperäinen ja korjattu versio, kuin erilaisesta säästä olisi kyse.
Hyvä sinä.
Kiitos orvokki. Sää ja valaistus oli todella hankala, jpg:nä kuvaamalla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia kaivaa kaikkia sävyjä esiin vaikka kameraa olisi kuin ruuvannut kuvatessa. Onneksi on raw ja Lightroom. Tarpeeksi pitkän aikaa kun digipimiössä istuu, niin onnistuu kädettömämpikin kuvankäsittelijä (kuten minä). 🙂