Taas on se kesän ”pakollinen” Kallaveden risteily suoritettu mitä parhaimmassa säässä sekä seurassa!
—
Kallavesj
Kallavesj, Kallavesj, järviij järvi, siinä pesj
äet mun paetanj monta kertoo, isä särillep pitj mertoo,
veljmies salloo tuulastelj, tiirustelj, riijustelj.
Kallavesj, Kallavesj, kaonis kalarantonesj!
Siellä paesto sären kylyk, poeka kuv vuoan onkeen sylyk,
siäsket purj ja vesj se nii lystisti liplatti.
Kallavesj, Kallavesj, kallis kaeslarantonesj!
Siellä päevät puikkelehtii, siellä kuikat, laevat tehtii
purjehtimmaa mualimaa, avaraa, merriin taa.
Kallavesj, Kallavesj, kaonis saonarantonesj!
Siellä höyrysj miesten pinta, siellä illar raohoo rinta
naottii piällep päevän työn, kunnes lyö hetki yön.
Kallavesj, Kallavesj, poessa, poes on antimesj!
Tiäl ei outap poekarukkoo äejil lämmin kalakukkoo
laovantaesi saonam piäl, mitä viel, mitä viel
Kallavesj, Kallavesj, suarinesj ja salaminesj!
Tokko suanen koskaa ennee kierteep Puijonsarven nennee,
missä laevat huuteloo: Kuopijoo, Kuopijoo!
Sanat: Aaro J. Jalkanen
8 comments
Risteily tehty ja Kallavesj nähty. Mikäs siinä, varmasti hieno kokemus! Tuota laulua joskus ala-asteella yritettiin laulaa noilla sanoilla kehnolla menestyksellä. Ehkä paikallisille se on helpompaa. 🙂
Heh, niin pitkään en ole ehtinyt Kuopiossa majailla, että laulun sanojen lausuminen onnistuisi ilman kuuntelijoille aiheutettavaa myötähäpeän ja säälin tunnetta. 🙂
Jäin miettimään mitä traditioita meillä on ja huomasin, että ne on kaikki karissut pois vuoskymmenien saatossa. Ne on ollut niitä lapsiperheen iloja. Meikäläinen on aina saanut kuulijat tyytyväiseksi kun en ole laulanut.
Kaunis sää ja tyyntä, hieno risteilyilma teillä onkin ollut!Nyt alkaa tulla uusia tradioita lapselapsen myötä 🙂
Beetlehemin tähti Kallavesjellä…Nykyisin minun traditioni tuppaa jäämään kahteen kolmeen kertaan, niin on voinut sanoa, että tää on traditio, mutta jo sitten se jääkin unholaan.
Kommee on ilima ja Kallavesj! Laulun sanoilla on historiansa:)
Niin sinisenä siintää, upea risteilyilma.
Upealta näyttää!