Höyryveturiyllätys

Perjantai-iltana käveltiin illanviettopaikkaan kiertoreittiä, koska ystäväni halusi näyttää meille jotain erikoista. Yllätys olikin melkoinen (myös kokonsa puolesta), kun Sopenkorven suljetulta junaradan pätkältä löytyi pötköttelemästä Tr1 1047 höyryveturi eli “Risto”. Siellä se lepäsi kuin unohdettu vinyylilevy kaapin perällä vain odottaen oikeaa hetkeä, jolloin joku nostalgian ystävä keksii ottaa sen taas käyttöön. Hetken sitä ihailtiin ja vannoin mielessäni, että tulen ihan varmasti toisen kerran sitä jälkikasvun kanssa kuvailemaan. No, se päivä tulikin sitten yllättävän nopeasti kun jo seuraavana päivänä päätin vuorostani yllättää tytöt. Vanhempi tytöistä kyllä menomatkan haaveili leikkipuisto- ja herkkuyllätyksistä ja epäilin ettei kone paljoa lämmitä, mutta kyllä se veturikin lopulta kelpasi. Kuulemma ihan hyvä yllätys.

Lahenlehti.net:n mukaan Oy Tampella Ab:n valmistamat Ristot olivat  raskaita Tr 1-sarjan tavarajunanvetureita jotka vetivät raskaita tavarajunia 1970 luvulle asti. Ristoja valmistettiin 1096 kappaletta vuosina 1940-1957. Sivuston mukaan aikoinaan Lahden varikolle oli sijoitettu kolme Ristoa, joista tämä radalla mötköttänyt “tuore” (sarjanumero 1047, vm. 1951) Risto työskenteli 1960-luvun lopussa muutaman vuoden ajan. Työuran jälkeen se oli varastoitu Lievestuoreen asevarikolle. 1980-luvun puolivälissä Lahtelaiset rautatieharrastajat olivat esittäneet kaupungille raskaan kotimaisen höyryveturin hankkimisesta ja kunnostamisesta Riihimäen – Pietarin rautatien muisto-merkiksi. Kaupunki oli ollut myötämielinen rahoituksen suhteen ja Risto 1047 saapui Lahteen 10. syyskuuta. Harrastajat olivat tehneet töitä lähes yötä päivää ja veturin entisöintiprojekti oli valmistunut 600 työtunnin jälkeen 27. joulukuuta 1990. Rautatieharrastajat vastaavat edelleenkin veturin kunnossapidosta.

Tämä kaikki historia, maksetut markat ja tehty työ ja siellä se nyt mötköttää hyljätyn näköisenä. Vaikka kylkeen on piirretty jos jonkinlaista graffitia, niin sen verran veturi on herättänyt kunnioitusta etteivät vandaalit ole sitä vielä onnistuneet tuhoamaan. No, se kai on niin jykevää tekoa, ettei sille helposti pysty tekemään vahinkoa. Sen verran painavakin, ettei sitä kukaan sieltä helpolla varasta. Harrastajien ajatuksena oli, että Risto olisi mahdollista kunnostaa myöhemmin ajokelpoiseksi. Nähtäväksi jää, tuleeko sitä päivää koskaan? Vieläkö tämän Riston piippu tupruttaa vai unohtuuko se lopullisesti varikolle junaharrastajien sukupolven vaihtuessa.